IT`S TIME TO SAY GOODBYE

Näin siis kävi. Yt-neuvottelut päättyivät ja työt loppuvat vuodenvaihteessa. Tuskin ehti koeaika päättymään kun tuli jo lopputili ja lomarahat. Koulu jää kesken, voin kyllä jatkaa jos löydän nopeasti uuden paikan. Tuskin kuitenkaan, joka paikassa tuntuu työt olevan vähissä. Onneksi kuitenkin saan päivärahan, ei tarvitse rahattomana kärvistellä.

Alkuvuosi menee siis taas kerran töitä etsiessä. En ota paineita, löytyy jos on löytyäkseen. Onhan sitten se vaihtoehto lähteä etsimään niitä hommia vaikka jostain toisesta maasta. Kokemusta ehdin onneksi saamaan edes vähän hotellipuoleltakin ja hotelleja löytyy joka maasta. Englantikin alkaa jo jotenkin sujumaan, onneksi on jo koulussa joutunut sitä lukemaan.

Siis kiitos kaikille lukijoilleni jotka jaksoitte seurata mukana. Alussa oli tarkoitus vain purkaa kaikkea kiukkua alalla olevista epäkohdista, julkaisematta blogia. Sitten vain rohkaistui ja kun lukijoitakin alkoi olemaan niin pakkohan tätä oli jatkaa. Kommentteja olisin toivonut muiltakin kuin siivoojan arjelta, tuskin kaikki ovat olleet samaa mieltä kanssani joka asiasta.  Lukijoita on ollut 10 eri maasta.

Kaikille siivoojille jaksamista tulevaisuudessa. Kova duuni, mutta kovia ovat sen tekijätkin. Pitäkää lippu korkealla ja muistakaa, kukaan ei ole yksin vaikkei sitä toista siivoojaa ehkä näekään siinä vierellä.

        HYVÄÄ JOULUA                              FROEHLICHE WEIHNACHTEN

       

                     MERRY CHRISTMAS                     JOYEUX NOEL

         SARBATORI VESELE            WESOLYCH SWIAT     BOZEGO NARODZENIA

           POZDREVLYAYU S PRAZDNIKOM ROZHDESTVA            GOD JUL                                             

                                                    

                                         SROZHDESTVOM KRISTOVYM

 Noinkohan meni kaikki oikein - toivottavasti :)

HALUU  AURINKOON

Nyt en enää kestä, taas tulee talvi ja pakkanen. Pimeässä lähdet töihin ja pimeässä tulet takas kotiin. Oon jo muutaman vuoden haaveillut muutosta aurinkoon ja pikkuhiljaa se ajatus vaan vahvistuu. Sen verran oon reissaillut että tiedän eron talvessa ja talvessa.

Nyt olenkin koko illan etsinyt suomalaisia bloggaajia jotka ovat ulkomailla. Vitsi, että oon kade. Miettikää nyt, aurinko paistaa jo aamusta, ei tarvi vetää talvitakkia niskaan ja pipoa korville ja tarpoa aamulla pimeessä pysäkille lumipyryssä. Voisin ihan hyvin tehdä talven hommia etelässä jossakin hotellissa ja tulla tänne kesäksi. Samaa siivousta yhtä kaikki.  Lapsetkin on jo isoja ja muuttaneet kotoa pois, lastenlapsetkin on jo kouluikäisiä joten mikään ei pidättele meitä täällä. Joo, luitte oikein, olen jo mummo ja ihan ylpeä siitä :) Mutta huomio, kuitenkin nuori sellainen. Eikös ne kaikki muutkin ole ikinuoria, nuo mummot.

Kotona oon jo ihan tietoisesti parina vuonna nurkkia siivotessa heittänyt kaikkea turhaa pois. Aarteita tietty jää joita ei voi koskaan heittää pois. Jokainen tietää kuinka paljon vuosien varrella roinaa nurkkiin kerääntyy. Pitäisi muuttaa tarpeeksi usein niin tavaramääräkin pienisi.

Eli siis töitä saa tarjota, ihan minne päin maailmaa ikinä. Kaipa sinne aurinkorannikolle suurin osa suomalaisista suuntaa ja jos tämä unelma toteutuu niin sieltä minäkin todennäköisesti tulen itseni löytämään.

Päätös on siis tehty, tulevaisuudessa talveksi etelään.

OHJAAJA

Niin,  olen nyt sitten virallisesti ohjaaja eli esimiehen "oikea käsi".  Mulla on työnjohto-oikeus silloin kun olen töissä vuorovastaavana eli esimies ei ole paikalla. Teen työnjaon aamulla, laatukiertoja päivän aikana, huolehdin tarvikkeista ja pyykeistä, vastailen puhelimeen, varmistan että työ sujuu ja tietysti siivoan siinä samalla.

Tehoista ei ole tietoakaan omassa huonesiivouksessa. Puhelin soi tai joku tulee kysymään jotain ja silloinhan työ keskeytyy. Olen kuitenkin aina jakanut tehtävät huoneet niin, etten laita ihan niin paljon huoneita itselleni kuin muille mutta kuitenkin niin että ehdin kaikki tekemään. Joskus kyllä puhelin pirisee jatkuvasti jolloin joudun pyytämään jotain auttamaan huoneiden kanssa. Joskus taas se ei soi kuin pari kertaa päivässä jolloin itse ehdin auttamaan muita huoneiden kanssa.

Mutta se nimitys, kuinkas sitten kävikään. Vaikka olen aloittanut työn niin, että kaikki tiesivät, että tulen olemaan se ohjaaja niin jopas nimitys sai mylläkän aikaiseksi. Joku on ilmeisesti odottanut saavansa ko tittelin ja jäikin nyt sitä ilman. Kyllä sain sellaisen ryöpyn päälleni ettei mitään rajaa. Menin ihan hämilleni enkä osannut muuta kuin puolustella itseäni ja tekemisiäni kun olisi pitänyt sanoa, että nyt suu kiinni ja töihin!

Tapauksesta on nyt pari viikkoa ja ko henkilö on ilmoittanut hakevansa uutta työpaikkaa. Hyvä niin, toivottavasti löytää uuden pian. Olen jatkanut omaa toimintaani ihan niin kuin ennenkin. Teen laatuja, istun koneella ja puhun puhelimessa. Jos ei sopeudu ryhmätyöskentelyyn niin lähteköön pois.

Joudun tekemään esimiehen kanssa jatkuvasti töitä suunnitellen tulevia päiviä ja töitä. Se ilmeisesti kismittää sekä meneillään oleva koulu. Joudun nimittäin pyytämään palautetta tehtävistäni ja tekemistäni kirjallisista tehtävistä. Esimies tekee niitä hiljaisina päivinä töissä tai kiireellisissä tapauksissa hän tekee sen kotona, omalla ajallaan. Tehtävillä on aina viimeinen palautuspäivä joten niitten palauttamisessa pitää olla aikataulussa. Muuten ne kasautuu eikä opiskelu etene aikataulussa. Sitten tulee lopussa kiire kun on paljon tekemättä.

Muuten kaikki on ok. Tykkään päivien erilaisuudesta ja on kiva oppia uusia asioita. En ole täydellinen, mokiakin sattuu mutta niistä oppii. Nyt tulee opiskeluun joulutauko joten saa olla muutaman viikon ihan normaalissa aikataulussa. Työpaikan pikkujoulut ovat vielä edessä, mutta aioin häipyä paikalta hyvissä ajoissa ennen työkavereiden vahvaa nousuhumalaa:/

VÄSYTTÄÄ

Voi että oon väsynyt. Illat menee joko enkun tehtävissä tai koulun läksyissä. Fyysisesti oon nytkin niin poikki kuin vaan voi olla. Nukahdin sohvalle kun tulin kotiin ja nyt oon sinnitellyt jotta en ihan vielä nukahtais, muuten herään jo aamuyöllä ja sitten harmittaa.

Kumma juttu. Vaikka ois kuinka poikki niin silti sitä vaan alkaa illalla tekemään noita tehtäviä. Ilmeisesti oon kaivannut jotain piristystä tähän tylsyyteen kun oon näin innostunut. Tosin on kyllä ihan pakkokin jos meinaa pysyä opiskelussa mukana. Fyysinen ja henkinen väsymys on ihan eri juttu. Ennenkin nukahdin sohvalle hetkeksi tai vain loikoilin ja tuijotin telkkaa iltaisin.  Läppäri oli auki ja koneella tuli oltua kai ihan liikaakin. Kunhan surffaili missä sivuilla milloinkin.  Oli sellainen veltto olo, ei jaksanut innostua oikein mistään. Nytkin oon koneella ollut jo pitempää, mutta kirja kourassa ja samalla teen muistiinpanoja koneelle. Ja oon ehkä jotain oppinutkin, toivottavasti. Illalla sängyssä vielä miettii näitä juttuja ja aamullakin saatan tehdä muistiinpanoja heti herättyä. Ei kyllä työasiat oo mielessä kun pääsee kirjojen kimppuun. Työstressi on hävinnyt liki kokonaan ja seuraavan päivän töistä tai tehtävistä ei jaksa olla illalla huolissaan. Ulkona vaan pitäisi olla enemmän. Sitä voisi vielä kokeilla noiden päikkäreiden sijaan, voisi olla toimiva juttu. Ei mitään hikilenkkiä sauvojen kanssa vaan vaikka pieni rauhallinen happihyppely, yksin omien ajatusten kanssa.  Töistä kotiin on sen verran matkaa ettei sitä viitti kävellen tehdä.

Väsymys on aika totaalista. Silmiä kirvelee ja jalat on poikki. Tänäänkin oon konettanut käytäviä, roudannut pyykkiä ja täydentänyt kaiken maailman varastoja. Töissä jaksaa juosta vaikka kuinka eikä huomaakaan kuinka paljon oikeesti kävelee. Vasta kun hommat loppuu ja pääsee autoon istumaan niin hoksaa että hemmetti, jalat on ihan tohjona. Sitten iskee nälkä ja sitten huomaa ettei oo käynyt vessassakaan aikoihin. Kiva siinä sitten bussissa istua ja toivoa ettei pysäkeillä ois paljon porukkaa vaan auto paahtais tuhatta ja sataa kohti kotia ja vessaa.

HUOMENTA

Lauantai-aamu ja VAPAAPÄIVÄ! Klo on vasta vähän yli 8. Ihanaa. Nousin jo ennen seitsemää ihan vaan siksi, että voin nauttia siitä ettei tarvi lähteä mihinkään. Kämppä kylläkin pitäisi siivota, mutta onhan tätä päivää jäljellä monta tuntia.

Vitsi mikä viikko olikin. Enkun opiskelu on alkanut hyvin, taidan sittenkin oppia vielä jotain uutta. Ohjaaja-opinnot sujuu ihan työn ohessa ja merkeissä, paljon tulee asiaa jotka olen oppinut  jo kantapään kautta. Opettaja ehdotti, että tekisin jo heti keväällä kaikki näytöt pois. Jatkanko teknikoksi asti? Sitäkin vaihtoehtoa on tarjottu, nyt siihen olisi uuden työpaikan myötä mahdollisuus. Saas nähdä.

Mutta, mutta. On yksi asia joka mietityttää - nimittäin jaksaminen. En ole enää ihan nuori.  Ohjaajan tiedot ja taidot ovat tarpeellisia tällä hetkellä omassa työssä, mutta tarvitsisinko sitä teknikkoa enää missään?  No, onneksi sitä ei tarvitse päättää ainakaan vuoteen, pariin,  joten turha miettiä vielä sitä sen enempää. En halua mennä asioiden edelle joten jätetään asia niin sanotusti pöydälle.

Huomenna joudun menemään vähäksi aikaa tekemään muutaman huoneen. Flunssa iski meidänkin työporukkaan ja lupasin tehdä ylimääräisen vuoron. Ei ois kiva jättää työkavereita pulaan, joutuisivat juoksemaan oikein tosissaan. Sunnuntaille on muutenkin laitettu aina vain ihan minimi miehitys jotta nuo kulut pysyisi kurissa. Saanpahan sunnuntailisän tai ylimääräisen vapaapäivän. Otan sen johonkin kahden päivän vapaan jatkoksi niin tulee kunnon huili.

Ulkonakin pitäisi kai ehtiä tänään olemaan, on niin upea päivä. Ei edes tuule vaikka sääennuste lupaili kovaa tuulta. Myrsky on tainnut ohittaa meidät ja riehuu nyt sitten muualla päin maata. Jos lähtis vaikka haravoimaan.

P.S Klo on 10.30 ja sainkin jo siivottua. Imurointi, vessat ja pölyt tehty ja pesukonekin pyörii. Kiitos siipalle avusta, nyt voidaan vain relata loppupäivä.

Tai sitten ei :)

KOULU ( T )

Siinä syy miksi en oikein meinaa ehtiä kirjoittamaan. On ollut vähän kiireisiä viikkoja, paljon uusia juttuja tullut arkeen.

Ensinnäkin tuo työpaikan vaihto. Kyllä kannatti, olen edelleen tyytyväinen. Vähin erin olen saanut sitä vastuuta lisää ja muutama pikku mokakin on tullut tehtyä, mutta eiköhän nuo asiat mene takaraivoon pikkuhiljaa. Tuli niin hemmetin paljon uutta asiaa muutamassa viikossa.

Sitten aloitin omaehtoisesti vieraan kielen opiskelun kerran viikossa, illalla töiden jälkeen. Olisi niin paljon helpompaa kun osaisi kommunikoida noiden asiakkaiden kanssa. Niitä kun on eri puolilta maailmaa. Olen koulussa lukenut englantia, mutta on pahalainen päässyt käyttämättömänä unohtumaan. Jotain osaa mutta jotenkin ei kehtaa sitä vähääkään sanoa. Sitä nyt sitten kertailen tämän kaiken muun ohessa. Joskus tuntuu, että ehtiiköhän sitä nukkumaankaan, monta asiaa pyörii vielä illalla sängyssä päässä.

Ja sitten vielä tuo oma koulu. Siitä olen edelleen innoissani. Ensin tutustuttiin koulun tiloihin, vanhoja tuttuja paikkoja lähes kaikille,  ja toisiimme. Kävimme myös pääpiirteittäin tulevaa opetusohjelmaa läpi. Siivoustyön organisoinnilla aloitetaan. Syksyllä tulevat käytännön siivoustyön suunnittelu ja organisointi ja siitä alan työhyvinvointi, laatu ja kustannukset, työlainsäädäntö, aineiden ympäristö vaikutukset ja mitoitukseen tutustuminen. Tuohon viimeiseen onkin jännä tutustua, niin paljon kun puhutaan väärin mitoitetuista kohteista. Lisäksi on nuo messut taas tänä vuonna, katsotaan pääsenkö töiden puolesta lähtemään sinne.

Läksyjä tulee siis sekä enkusta että siivoustyöstä. Jälkimmäiseen olen jo aloittanut tekemään kohteen esittelyä eli sitä näyttökohteen kuvausta. Eipä ole kummoinen tehtävä nykyään, kaikilla firmoilla on jo omilla nettisivuillaan nuo tiedot. Maalaan ja kopioin, katson onko jotain lisättävää ja siinä. Sitten vielä asiakaskohteesta sama ja valmis.  Työhyvinvoinnista piti tehdä oma juttu ja niitä sitten tunnilla kävimme läpi. Liki samoja kaikilla, joillakin ihan hyviä pointteja mitä ei itse ole tullut ajatelleeksikaan. Nyt on laatu tehtävänä ja sitä olen väsännyt tänäänkin oikein ajatuksella. Taisin kyllä jossakin välissä kehittää enemmän omaa toimintaani kuin sitä laatua. No, sain kyllä ihan kelpo määrän tekstiä ja ajatuksia aikaiseksi. Jotenkin käy aina niin, että kun innostun jostakin asiasta niin sitä tekstiä alkaa syntymään ihan itsestään vaikka kuinka ja paljon. Vähän niin kuin nyt tämän blogin kanssa.

Vielä pitäisi vähän hinkata omaa saunaa ja käydä suihkussa. Sitten enkun kirja kehiin ja sanoja opiskelemaan niin kauan kunnes tulee väsy. Sitten pää tyynyyn, kello pirisee aamulla 6.15 ja olisi taas kylppäreitten maanantai-hinkkaus  edessä.

Siitä se sitten taas lähtee. Uusi viikko ja uuden kujeet.

HUONEEN  SIIVOUS

Itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu - silloin kun se on yksinkertainen.

Yksi asukas joka ei ole käynyt suihkussa, ei ole jättänyt roskia ja eikä syönyt sängyssä sipsejä. Yhdet lakanat vaihtoon, kylppäri puhtaaksi, yksi pieni pyyhe, on sentään naama ja hampaat pesty. Lattialta karkkipaperi talteen, tarvikkeiden tarkistus, pölyt, imurilla vähän keskilattialta, viimeinen tsekkaus, ovi kiinni ja valmis.

Mutta auta armias, sitten kun se ei menekään putkeen.

Jessus. Ensin tietysti on lisävuode joka jo teettää omat kiemuransa. Tai vaikka vauvan sänky joka ei halua mennä kasaan, ei sitten millään. No, saat sen vihdoin tottelemaan, koko hökötyksen ulos ja paikoilleen odottamaan seuraavaa. Sitten parisängyt. Lakanat pois ja uudet tilalle. Mutta tietysti toinen pussilakana on epäkurantti ja huomaat sen vasta kun olet jo viikannut peiton paikoilleen. Ei kun aloita alusta. Huh, huh. Tämä jo piisaisi, mutta tietysti vaunusta on loppuneet joko kynät tai joku muu asiakastarvike ja ei kun hakemaan. Laseissa on tippajälkiä, pyyhi sitten ne. Kylppärissä on leikitty saippualla, tietysti lastensängyn asukki ja vaahto sen kun kasvaa kun yrität sitä hätäpäissäsi saada suihkun kanssa pois. Älyät sen jo itsekin siinä vaiheessa kun vaahtovuori vain kasvaa, että menetelmä oli tietty väärä. Ensin se saippua kuiviltaan mahdollisimman vähiin ja vasta sitten sitä vettä. Vielä löytyy jäljet pytystä, kuivuneet sellaiset ja kuumaa vettä käsisuihkulla äkkiä jotta tahrat saadaan pois. Vaan nepä onkin olleet siellä eilisestä joten aikaa kuluu. Vielä kuivunut hammastahna lavuaarista, jokohan tämä piisaisi, vaan ei. Toisesta kylpypyyhkeestäkin löytyy joku läntti, sekin vielä vaihtoon, totta kai. Loppu sentään menee niin kuin pitääkin. Vihdoin kaikki on paikoillaan, imuri käyntiin ja vähän moppausta, valmis.

Jo siinä vaiheessa kun näkee sen lisävuoteen / vauvan sängyn tietää, että huone teettää työtä ja paljon. Ei siinä mitään, mutta mistä ihmeestä johtuu se, että näissä työläimmissä huoneissa sitten tapahtuu kaikki vastoinkäymiset. Onkohan siihen joku selitys? Tai joku vastoinkäymisten laki?  Samaa työtähän se on ja toki perheet matkustaa yhdessä, ei siinä mitään. Samaa siivousta yhtä kaikki, mutta miten nuo vastoinkäymiset sitten osuukin juuri näiden huoneiden kohdalle. Vai tuntuuko ne vain työläimmiltä kun sitä tehtävää on paljon muutenkin. Onneksi noita helppoja huoneita on aina välissä, muuten aikataulu mättäisi pahasti.

Joskus miettii miten nämä kädet oikein riittää kun ulos kantaa yht'aikaa neljätkin lakanat, roskikset ja nipun lehtiä. Pulloja ja muutakin joutuu vielä hakemaan erikseen. Onneksi tuo lika on yleensä ihan irtoroskaa ja helposti pois saatavaa, hiukset taitavat olla niitä kaikkein hankalampia. Niitä kun ei saa jäädä yhtäkään mihinkään.

Olen ollut tyytyväinen työhön. Unohduksia näin alussa sattuu, koko ajan kuitenkin vähemmän, omavalvonta toimii.  Vähän on tullut sanomista vauhdista, teen kuulema liian tunnollisesti. Joten jahka osaan suhteuttaa työn jäljen siihen, että esimerkiksi kylppärit voi tehdä kevyemminkin. Ne kuitenkin pestään tosi kunnolla joka maanantai jotta niistä selviää viikolla sitten helpommalla. Joten liiallinen hinkutus pois. Vaarana voikin sitten olla se toinen ääripää, alkaa tekemään ihan liian kevyesti, sekään ei tietenkään ole hyvä. Eiköhän sitä ajan myötä opi löytämään sen kultaisen keskitien.